Lapsiperheköyhyyden vähentämisessä yksi tärkeimmistä keinoista on työ. Kestävä talous, kasvu ja korkea työllisyys luovat perustan sille, että perheet voivat rakentaa toimeentuloaan oman työn varaan ja yhteiskunnalla on mahdollisuus pitää huolta heistä, jotka tarvitsevat tukea.
Työn vastaanottamisen ja tekemisen pitää aina kannattaa. Sosiaaliturvaa tarvitaan turvaamaan toimeentulo silloin, kun omat voimavarat tai elämäntilanne eivät siihen riitä, mutta sen pitää myös tukea ihmisiä kohti työtä ja oman toimeentulon rakentamista. Talouskasvun ja työllisyyden vahvistaminen ovat siksi myös tekoja lasten ja perheiden hyväksi.
Samaan aikaan Suomessa elää jo 137 400 lasta pienituloisissa perheissä. Lapsiperheköyhyyden kasvu on otettava vakavasti. Päätöksenteossa on tunnistettava, millaisia vaikutuksia ratkaisuilla on lapsiin ja perheisiin – myös silloin, kun yksittäisen päätöksen vaikutus näyttää pieneltä.
Siksi lapsivaikutusten arvioinnin pitää olla aidosti osa kaikkea päätöksentekoa, myös talouspäätöksiä. Päätösten yhteisvaikutukset lasten toimeentuloon, hyvinvointiin ja palveluihin on arvioitava ja erityisesti tunnistettava vaikutukset haavoittuvassa asemassa oleviin lapsiin. Arviointia tarvitaan ennen päätöksiä, mutta myös niiden jälkeen. Jos seuraukset osoittautuvat kohtuuttomiksi, ratkaisuja pitää pystyä korjaamaan.
Työ on tärkeä keino ehkäistä köyhyyttä, mutta yksin se ei riitä. Lapsiperheiden perusturvan on oltava riittävä, ja yhden vanhemman perheiden erityinen tilanne on tunnistettava. Jokaisella lapsella pitää olla mahdollisuus harrastaa, osallistua ja kuulua joukkoon perheen taloudellisesta tilanteesta riippumatta. Myös ennaltaehkäisevistä palveluista ja matalan kynnyksen tuesta on pidettävä kiinni.
Lapsuudessa koettu köyhyys voi heijastua pitkälle tulevaisuuteen – hyvinvointiin, terveyteen, koulutukseen ja myöhempiin mahdollisuuksiin. Siksi lapsiperheköyhyyden vähentämisessä on kyse paitsi tämän päivän toimeentulosta myös siitä, millaisia mahdollisuuksia rakennamme seuraavalle sukupolvelle.
Vaikeita talouspäätöksiä on pystyttävä tekemään. Vastuulliseen päätöksentekoon kuuluu kuitenkin myös päätösten vaikutusten seuraaminen ja tarvittaessa suunnan korjaaminen. Kestävä talous ja lasten hyvä tulevaisuus eivät ole vastakkaisia tavoitteita. Päinvastoin – pitkällä aikavälillä ne tarvitsevat toisiaan.