Suomessa elää jo 137 400 lasta pienituloisissa perheissä. Sosiaali- ja terveysministeriön arvion mukaan sosiaaliturvan muutokset lisäävät pienituloisuusrajan alapuolelle joutuvien lasten määrää jopa 31 000:lla.
Luvut pysäyttävät. Lapsiperheköyhyys näkyy ruokapöydässä, harrastuksista luopumisena ja siinä, voiko lapsi osallistua samoihin asioihin kuin muut. Taloudellinen epävarmuus kuormittaa koko perhettä. Erityisen vaikeassa tilanteessa ovat yhden vanhemman perheet.
Julkisen talouden tasapainottaminen on välttämätöntä ja työllisyyden vahvistaminen tärkeää. Työ on yksi keskeisimmistä keinoista ehkäistä köyhyyttä. Mutta sekään ei poista päätöksentekijöiden vastuuta arvioida tehtyjen ratkaisujen vaikutuksia.
Kun lasten köyhyys lisääntyy näin merkittävästi, meidän pitää pystyä myöntämään, etteivät kaikki ratkaisut ole olleet onnistuneita. Päätöksiä pitää voida korjata ja suuntaa muuttaa.
Siksi lapsivaikutusten arvioinnin pitää olla aidosti osa kaikkea päätöksentekoa, myös talouspäätöksiä. Päätösten yhteisvaikutukset lasten toimeentuloon, hyvinvointiin ja palveluihin on arvioitava jo ennen päätöksiä. Erityisesti on tunnistettava vaikutukset haavoittuvassa asemassa oleviin lapsiin.
Tarvitsemme myös konkreettisia ratkaisuja. Työn vastaanottamisen ja tekemisen pitää aina kannattaa. Lapsiperheiden perusturvan olla riittävä ja yhden vanhemman perheiden erityinen tilanne tunnistaa. Jokaisella lapsella pitää olla mahdollisuus harrastaa ja kuulua joukkoon perheen taloudellisesta tilanteesta riippumatta. Myös ennaltaehkäisevistä palveluista ja matalan kynnyksen tuesta on pidettävä kiinni.
Lapsuudessa koettu köyhyys heijastuu hyvinvointiin, terveyteen, koulutukseen ja myöhempiin mahdollisuuksiin. Siksi lasten köyhyyden vähentäminen on investointi Suomen tulevaisuuteen.
Vaikeita talouspäätöksiä on pystyttävä tekemään. Mutta niitä on myös pystyttävä muuttamaan, jos seuraukset osoittautuvat lapsille kohtuuttomiksi. Lasten köyhyyden lisääntyminen ei voi olla hyväksyttävä hinta talouden tasapainottamisesta